”Tuutko mukaan?” – autenttinen kieli koulun arjessa Toisto-menetelmän näkökulmasta

Artikkelin kirjoittaja on kouluttaja Svetlana Widgren (FM, aineenopettaja, pedagoginen asiantuntija) Sosiaalista suomea – Toisto-menetelmä kouluihin -hankkeessa. Svetlanan vastuulla on muun muassa opetusmateriaalien tuottaminen. Hanketta rahoittaa Euroopan unionin Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto ajalla 17.2.2025-16.2.2028.

Kentältä kerättyä, käytäntöön kehitettyä

Toimiessani osana Sosiaalista suomea – Toisto-menetelmä kouluihin -hanketta sain ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella koulukontekstin kieltä siellä, missä se syntyy: lasten arjen tilanteissa ja vuorovaikutuksessa. Hankkeen tavoitteena on kehittää Toisto-menetelmään pohjautuvia suomen kielen opetustuokioita kahdelle kohderyhmälle: kouluikäisille oppilaille (Kaverikieli-malli) sekä heidän huoltajilleen (Huoltajien Toisto -malli). Erityisesti lasten kanssa toteutetut tuokiot avasivat näkymiä siihen, mitä kouluarjen kieli todella on – ja kuinka se elää, muuttuu ja mukautuu yksilöiden ja tilanteiden mukaan.

Sanaston ja fraasien keruu tapahtui kahdessa pilottikoulussa, joissa oppilaat tuottivat arjessa käytettävää kieltä erilaisten toiminnallisten ja pelillisten harjoitteiden avulla. Näin syntyi autenttista aineistoa, mutta samalla syveni myös oma ymmärrykseni siitä, miten kieli rakentuu sosiaalisissa konteksteissa – ja kuinka tärkeää on, että opetuksessa tavoitetaan juuri tämä arjen kieli.

Kieli – järjestelmä, vuorovaikutus ja identiteetti

Kieli ei ole pelkkää sanavarastoa tai kielioppia – se on järjestelmä, joka kantaa mukanaan kulttuurisia käytäntöjä, sosiaalisia suhteita ja identiteettiä. Kielen oppiminen on aina myös yhteisöön kiinnittymisen prosessi. Erityisesti lasten ilmaisut kuten “Tuutko mukaan?”, “Haluut sä pelata?” tai “Tarviin apua” osoittivat, että kielen avulla rakennetaan yhteyttä ja osallisuutta.

Kielitietoisessa opetuksessa keskeistä on tunnistaa, että oppiminen tapahtuu merkityksellisissä ja aidoissa tilanteissa – ei irrallisina rakenteina, vaan elävänä vuorovaikutuksena (Lehtonen, H. et al. 2023). Tämän vuoksi sanaston keruun aikana rakensin tilanteita, joissa lapset saivat tuottaa kieltä omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Näiden autenttisten vuorovaikutustilanteiden kautta keräsin aineistoa lasten käyttämästä arjen kielestä. Oppilaiden luovuus, huumori ja kielellinen kekseliäisyys tulivat esiin tavoilla, joita ei olisi ollut mahdollista tavoittaa pelkän valmiin materiaalin avulla.

Englannin kieli lasten arjessa – pedagoginen herätys

Yksi yllättävimmistä havainnoista liittyi englannin kielen näkyvyyteen 12-vuotiaiden oppilaiden kielenkäytössä. Esimerkiksi sanat ja fraasit kuten “Haluut sä olla mun frendi?”, “Saanko helppi” tai “Voinko joinnaa?” esiintyivät usein, vaikka harjoitusten tarkoituksena oli kerätä suomenkielisiä ilmauksia. Aluksi ihmettelin tätä, mutta pian ymmärsin: kyse ei ollut siitä, etteivät lapset halunneet käyttää suomea, vaan siitä, että englanti on aidosti osa heidän kielellistä arkeaan – pelikavereiden kieli, somen kieli, pelien kieli.

Tämä havainto nosti esiin tärkeän kysymyksen: kuinka kohdata opetuksessa elävä ja jatkuvasti muuttuva kieli, joka ei noudata yksikielisen opetuksen rajoja? Ja miten suomen kieltä voidaan tukea niin, että monikielisyys nähdään voimavarana, ei esteenä (Lahti, L., Mård-Miettinen K., &  Pitkänen-Huhta, A. 2024). 

”Tavoitteena ei ole vain tukea kielen oppimista, vaan myös varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja toimia toisten lasten kanssa tasavertaisesti.”

Suomen kielen oppiminen on vaativaa – erityisesti ilman suomenkielisiä kavereita

Hanketyön aikana minulle kirkastui myös laajempi oivallus: suomen kielen oppiminen on monille lapsille erittäin vaativaa – erityisesti, jos he ovat juuri muuttaneet Suomeen, eivätkä pääse luontevasti suomenkielisiin kaveripiireihin. Vaikka kieltä opitaan koulussa, kielen todellinen käyttöympäristö on usein sen ulkopuolella: välitunnilla, ruokailussa, leikeissä ja pienissä arjen hetkissä, joissa syntyy sekä yhteys toisiin että tilaisuus käyttää kieltä omasta tarpeesta käsin.

Monelle oppilaalle nämä tilanteet ovat kuitenkin haastavia, jos yhteistä kieltä ei vielä ole. Tämä tekee kielestä paitsi oppimisen kohteen, myös sosiaalisen esteen. Huomasin, että ilman suomen kielen taitoa lapsi voi jäädä helposti vuorovaikutuksen ulkopuolelle – ei siksi, että hän ei haluaisi osallistua, vaan siksi, ettei hänellä ole vielä sanoja tulla mukaan.

Nykyiset Toisto-materiaalit on suunnattu aikuisille, eivätkä ne tavoita lasten arkea tai tapaa puhua. Kaverikieli-mallin tuokiot pyrkivät paikkaamaan tätä aukkoa tarjoamalla kieltä, joka on juuri lapsille merkityksellistä ja käyttökelpoista – kieltä, joka edistää ystävyyssuhteita, yhteisöön kuulumista ja kielellistä toimijuutta. Tavoitteena ei ole vain tukea kielen oppimista, vaan myös varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja toimia toisten lasten kanssa tasavertaisesti.

Kielen kehitysvaiheet näkyviksi

Sanastoa kerätessäni sain seurata lasten hyvin eritahtista kielellistä kehitystä arkisessa vuorovaikutuksessa. Joillekin suomi oli aivan uusi kieli, ja heidän ilmaisunsa rajoittui yksittäisiin sanoihin tai tuttuihin, opittuihin fraaseihin. Toiset taas rakensivat kokonaisia lauseita, käyttivät vivahteikasta sanastoa ja ilmaisivat itseään jopa huumorin keinoin. Tämä kirjo osoittaa, miten tärkeää on kehittää materiaaleja, jotka ovat aidosti joustavia – eivät tasapäistäviä, vaan osallistavia (Skinnari & Sjöberg 2018, 55).

Toisto-menetelmä pedagogiikkana tarjoaa juuri tällaisen rakenteen: siinä yhdistyvät tuttuus, toisto ja turvallisuus, mutta samalla oppijoille avautuu mahdollisuus kokeilla ja soveltaa kieltä vaihtelevissa tilanteissa.

”…kun pysähdymme kuuntelemaan lasten omaa kieltä, löydämme kielen, joka on täynnä elämää, leikkiä, tunnetta ja halua kuulua joukkoon.”

Pedagoginen asiantuntijuus – kuuntelua ja kohtaamista

Materiaalin kehitystyössä yhdistyvät pedagoginen suunnittelu, kielitietoisuus ja oppijalähtöisyys. Jokainen kerätty fraasi on kysymys: Missä tilanteessa tätä sanotaan? Mitä sillä tavoitellaan? Kuka sitä käyttää ja miksi? Pedagoginen asiantuntijuus ei tarkoita valmiiden totuuksien tarjoamista, vaan tilojen luomista, joissa oppiminen voi tapahtua.

Toisto-menetelmässä opettaja ei asetu tiedon jakajaksi, vaan mahdollistajaksi – rinnalla kulkijaksi, joka kuuntelee, kokoaa ja tukee.

Lopuksi

Kieli muuttuu – ja niin muuttuvat myös sen opettamisen tavat. Tämä sanaston keruu osoittaa, että kun pysähdymme kuuntelemaan lasten omaa kieltä, löydämme kielen, joka on täynnä elämää, leikkiä, tunnetta ja halua kuulua joukkoon. Kaverikieli-tuokiot eivät ainoastaan tue kielen oppimista – ne rakentavat siltoja yhteisöön, rohkaisevat kohtaamiseen ja vahvistavat tunnetta siitä, että kaikki kielet ja jokainen lapsi ovat tärkeitä.

Sosiaalista suomea- Toisto-menetelmä kouluihin -hankkeessa, jota osarahoittaa Euroopan unionin Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto (AMIF) ajalla 17.2.2025-16.2.2028. 

Hankkeessa kehitettävien valtakunnallisten Kaverikieli-mallin ja Huoltajien Toisto -mallin opetusmateriaalit tullaan julkaisemaan hankkeen aikana verkkosivuilla. Lisää tietoa hankkeesta: https://luetaanyhdessa.fi/toisto-menetelma-kouluihin/.

Artikkelista ja materiaalien kehittämisestä voi lähettää Svetlanalle palautetta: svetlana.widgren (a) toistomalli.fi. Voit myös osallistua nimettömän kyselyn kautta kehittämistyöhön: https://forms.gle/ZbxJ526QqPSnaT16A

Viitteet

Lahti, L., Mård-Miettinen K. &  Pitkänen-Huhta, A. Monikielisyyden ja yhdenvertaisen osallistumisen tukeminen varhaisessa englannin opetuksessa opettajien kokemana. Julkaisussa Ruohotie-Lyhty, M., Huhta, A., Moate, J., Mård-Miettinen, K., Pirhonen, H., Salo, O. (toim.) AFinLA-teema 18 (2024) Näkökulmia moninaisuuteen kielen oppimisessa ja opettamisessa. Perspectives on diversity in language learning and teaching. (s. 100-124). Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, Jyväskylä 2023.

Lehtonen, H., Ahlholm, M., Suuriniemi, S. & Tiermas, A. Monikielisen toimijuuden tukeminen koulun toimintayhteisöissä. Julkaisussa Pitkänen-Huhta, A., Mård-Miettinen, K. & Nikula, T. (toim.) AFinLA-teema 16 (2023) Kielikoulutus mukana muutoksessa (s.180-201).  Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA, Jyväskylä 2023.

Skinnari, K. & Sjöberg, S. (2018: 55). Varhaista kielenopetusta kaikille. Selvitys varhaisen ja vapaaehtoisen kielenopetuksen tilasta sekä toteuttamisen edellytyksistä kunnissa. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus, Jyväskylän yliopisto.