Kahdeksan vuotta Toiston taikaa

Hanna-Kaisa Malkavaara on käyttänyt Toisto-menetelmää suomen alkeiden opettamisessa jo yli kahdeksan vuoden ajan.

Kaikki alkoi siitä, kun Hanna-Kaisa oli jäänyt eläkkeelle työskenneltyään Jyväskylässä erityisluokanopettajana. Eläkkeelle jäätyään hän oli toiminut Monikulttuurikeskus Gloriassa vapaaehtoisena kielioppaana. Joten, kun siellä maaliskuussa 2016 tarvittiin Toisto-ohjaajaa, Hanna-Kaisaa ei pelottanut tarttua tähänkään vapaaehtoistehtävään. Opetuksen ammattilaisena Hanna-Kaisan oli helppo tunnistaa Toisto-menetelmän toimivuus. Selkeä puhe ja kuvakommunikaatio olivat jo ennestään tuttuja elementtejä. 

Toisto-menetelmässä Hanna-Kaisaa viehättää erityisesti sen käytännöllisyys ja kosketus arkielämään. Lauseet ja sanat ovat hyödyllisiä arjessa heti. Lisäksi ryhmässä tulee vaalia yhteisöllisyyttä, mikä edistää oppimista yhdenvertaisesti kaikille oppijoille.

– Toisto-tuokiot ovat ikään kuin olisimme leirinuotiolla, hän kuvailee. 

Mitä Hanna-Kaisa sitten näiden kahdeksan vuoden Toisto-ohjaamisen kokemukseensa perustuen suosittelisi? 

– Parityötä. Tehkää yhdessä, vähintään pareittain Toisto-ryhmien ohjaamista.

Suositus onkin helppo ymmärtää. Toisto-ryhmän vetäminen sitoo aikaa – riippuen tietysti tuokioiden ja ryhmien määrästä. Vapaaehtoisillakin on menoja ja tulee yllättäviä tilanteita, jolloin ei pääse ryhmää ohjaamaan. Näin ollen, mitä useampi Toisto-ohjaaja on ryhmää pyörittämässä, sitä enemmän on joustoa kaikilla, eikä tuokioita jouduta perumaan. 

– Ja jonkun pitää vetää sitä ohjaajienkin porukkaa, hän lisää, ottaa vähän enemmän vastuuta. Sopikaa ohjaajien kesken rooleistanne, ketkä ovat apuohjaajia ja ketkä ohjaajia, Hanna-Kaisa suosittelee.

Hanna-Kaisalla ja muilla ohjaajilla Gloriassa on yhteinen Whatsapp-ryhmä, jossa he helposti sopivat ryhmän asioista. 

– Hommaa helpottaa myös, jos materiaalit ovat saatavilla ja järjestyksessä. 

Mitä Toisto-ohjaajiin tulee, Hanna-Kaisa kehottaa suhtautumaan ohjaamiseen ilman totuttua opettaja-oppilas -hierarkiaa. Toisto-menetelmän käyttö ei edellytä opettajan pedagogista pätevyyttä, joten “opettajuuden” voi unohtaa ja antaa tilaa yhteisöllisyydelle, yhdessä oppimiselle ja etenkin oppijoille. Tämä edellyttää oman roolin tarkastelua. Myös oppijoilla voi olla odotuksia siitä, mitä he haluavat opettajan tekevän. Toisto-ohjaajan tulee näyttää omalla toiminnallaan, että perinteisen opetuksen kielioppeineen ja kirjoittamisineen voi unohtaa tuokion aikana. 

– Paperit, vihkot pois! 

Ohjaajia voi myös helpottaa, kun selkeyttää itselleen mistä asioista voi joustaa, ja mitkä ovat Toisto-menetelmän käyttämisessä keskeisiä. Ideaali ryhmän koko on 10 oppijaa ja yksi ohjaaja ja apuohjaaja. 

– Esimerkiksi jos osallistujia saapuu yli 10, tulee tästä joustaa, Hanna-Kaisa selventää.

Mikäli alkeistason oppijoita on kerralla tulossa useampi, on parempi ottaa enemmän oppijoita mukaan kuin sulkea ovi osalta.

Se mistä ei kannata joustaa on opetuspuheen pois jättäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuokioissa ei selitetä esimerkiksi kielioppia (millään kielellä). 

Toistolla suullisena menetelmänä on tärkeä paikkansa kielen oppimisen alussa. Kielioppikin on tärkeää, mutta ei välttämätöntä heti alussa. Toisto ei pyri korvaamaan luku- tai kirjoituksen opetusta, mutta Toisto-menetelmällä tuetaan nimenomaan puhumaan oppimista. 

– Toisto tarjoaa kellumista, uimista suomen kielessä! 

Ohjaajan tulee pysyä roolissaan ja vetää ryhmää yhdessä apuohjaajan tai -ohjaajien kanssa. Rooleja voi myös vaihdella kunkin ohjaajan kiinnostuksen mukaan. Oppijat voivat toki kyseenalaistaa ja kysyä, miksi joku asia lausutaan tietyllä tavalla. Ohjaajan tehtävä on luotsata koko ryhmää yhtä aikaa eteenpäin eikä antaa yksittäisten oppijoiden toiveiden muuttaa suuntaa ja hallita yhteistä oppimistilannetta. 

Hanna-Kaisan mukaan ohjaajien on hyvä huomioida, että oppijat osallistuvat hyvin erilaisissa ja vaikeissakin elämäntilanteissa tuokioihin. Siksikin on tärkeää, että Toisto-tuokioissa kaikki huomioidaan yhdenvertaisesti ja että kaikilla on kivaa! Lisäksi on hyvä huomioida, että oppijat tulevat ja menevät riippuen elämäntilanteistaan. Etenkin kotoutumisen alkuvaiheeseen kuuluu usein paljon muutoksia arjessa. 

– Monet ovat ikään kuin “transit-vaiheessa”, joten sitoutuminen ryhmään ei ole edellytys. 

Kuvaillessaan oppijoiden prosessia ja ahaa-elämyksiä kielen oppimisessa Hanna-Kaisan omakin katse kirkastuu. Suomen kielen oppimiseen voi liittyä paljon voimaannuttavia ja hauskoja kokemuksia Toisto-ryhmissä. Menetelmä antaa myös tilaa aikuisoppijoille hoksata itse, keksiä ja löytää suomen kielen taika. 

– On ihanaa nähdä se hetki, lampun ikään kuin syttyvän, kun oppija keksii miten suomi toimii! hän kuvailee ohjaajan tuntoja, kun kieli avautuu oppijalleen. 

Monia ryhmän ohjaaminen jännittää, mutta Hanna-Kaisa kannustaa. Toisto on lempeä opetusmenetelmä myös ohjaajia kohtaan. 

– Kyseessä ei ole performanssi, ohjaajan ei tarvitse olla täydellinen. Jaettu ilo ja tunne on tärkeintä.

Hanna-Kaisa kannustaa kokeilemaan ohjaamista.

– Virheitä ei kannata pelätä! Itse koitan aina tehdä tuokion niin iloiseksi kuin mahdollista. 

Hanna-Kaisan pikavinkit ohjaajiksi haluaville: 

1. Lähde kokeilemaan.

2. Etsi itsellesi ainakin yksi ohjaajapari.

3. Muista nauttia ja pitää hauskaa.

4. Näe oppimisen ilo oppijoiden kasvoilla.

5. Taputa itseäsi olkapäälle: “Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue.”

Oletko jo tutustunut Hanna-Kaisan viime vuoden Toiston noin kymmenen käskyä -luentoon? Voit lukea sen TÄSTÄ.

Suomen Akateemisten Naisten Liiton Luetaan yhdessä -verkoston ja Toistetaan yhdessä -hankkeen puolesta onnittelemme ja kiitämme Hanna-Kaisaa hänen upeista kahdeksasta Toisto-vuodesta ja toivotamme lisää taianomaisia hetkiä tuleville vuosille menetelmän ja lukuisten oppijoiden kanssa!