Uusi vuosi, uudet opiskelijat
Yksi toimintamme suurimpia vahvuuksia on se, että ryhmiin voi tulla mukaan ilman ilmoittautumista milloin vain. Vapaaehtoisille tämä tarkoittaa sitä, että ryhmähenkeä ja myönteistä, turvallista ilmapiiriä rakennetaan ja vaalitaan viikoittain.
Uuden opiskelijan kohtaaminen
Jokainen uuteen paikkaan ja uuteen ryhmään tuleva haluaa tuntea olonsa tervetulleeksi, sekä tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi osaksi joukkoa. Hyvä kohtaaminen on ennen kaikkea puhumista, kuuntelemista, läsnäoloa ja kiinnostuksen osoittamista.
Hyvä käytäntö on tietysti aivan ensiksi lämminhenkinen ja henkilökohtainen tervehtiminen helpoilla fraaseilla. ”Hei! Tervetuloa! Minä olen… Kuka sinä olet?” Uuden opiskelijan saapuminen on myös mahdollisuus ottaa koko ryhmä esittäytymiseen samalla tavalla. Toiminnallisia vinkkejä esittäytymiseen ja ryhmäytymiseen olemme koonneet tänne. Joissakin ryhmissämme on lisäksi käytössä nimilaput, joita säilytetään paikan päällä. Ne helpottavan nimien opettelua ja toimivat samalla mukavana rutiinina ja merkkinä siitä, että kuulumme yhteen.
Toisena hyvänä käytäntönä suosittelemme vapaaehtoisille kiertävää tehtävänjakoa. Näin voidaan etukäteen yhdessä päättää tärkeistä vastuista, eivätkä ne kasaannu vain yhden ihmisen harteille. Pohdittavia ja jaettavia tehtäviä voivat olla esimerkiksi materiaalien tai yhteisen aloituksen valmistelu, kahvin keitto, ihmisten tervehtiminen, lasten kanssa puuhastelu, eri tasoisten pienryhmien vetäminen ja uusien opiskelijoiden huomiointi. Uusien opiskelijoiden vastuuhenkilö voi esimerkiksi toivottaa tervetulleeksi ryhmään, hoitaa esittäytymiset, näyttää yhteiset tilat ja tarvikkeet sekä kertoa yhteisistä toimintatavoista.
Ensimmäinen tapaamiskerta voi usein olla vähän jännittäväkin. Kaikkea uutta tietoa ei voi ottaa vastaan kerralla, joten käytännön asioiden ohessa on tärkeää huolehtia myös siitä, että tapaamisesta jää myönteinen kokemus. Jos uuden opiskelijan suomen kielen taito on vielä alkutaipaleella, on tärkeää saada osakseen kannustavia hymyjä, katsekontaktia ja muutakin kuin verbaalista positiivista palautetta, rohkaisevaa osoitusta siitä, että kaikki on hyvin. Tunnin päätyttyä on hyvä vielä varmistaa, että uudetkin ryhmäläiset tietävät, milloin ja missä tavataan seuraavan kerran, kiittää kuluneesta kerrasta ja toivottaa tervetulleeksi uudestaan.
Etäryhmissä uuden opiskelijan tervehtiminen ja huomioiminen henkilökohtaisesti on hankalampaa. Tulijoiden puhutteleminen nimellä on tehokas tapa oppia muistamaan vakiokävijät ja toisaalta alkurutiinina tervehdykset ja kuulumiset huomioivat luonnollisesti kaikki läsnäolijat. Zoom on nimien opettelun kannalta armollinen! Useimmat käyttävät ohjelmaa omalla etunimellään, joten virtuaalinen nimikyltti auttaa huonomuistista ohjaajaa vaihtuvien opiskelijakokoonpanojen kanssa. Helpoilla kysymyskierroksilla kaikki pääsevät ääneen ja uskaltavat puhua, koska kuulevat malleja ympäriltään. Yksi (sama) kysymys kerrallaan riittää ja sen voi kohdentaa vuorotellen jokaiselle nimellä. ”Mitä kuuluu, Maria? Missä asut, Nasife? Mitä teet tänään, Besim? Mitä teit eilen, Frank?”
Miten saada nopeasti käsitys tulokkaan kielitaidosta?
Meiltä kysytään usein neuvoja opiskelijoiden kielitaidon tason selvittämiseksi. Kannustamme tutustumaan ja tunnustelemaan jokaisen tulijan kielitaitoa alkukeskustelussa. Keskustelun lisäksi voi olla viisasta luetuttaa jotakin ääneen, tarkkailla sanavaraston laajuutta sekä sitä, kuinka latinalaisin kirjaimin kirjoittaminen sujuu. Lukunopeus, -sujuvuus ja -tarkkuus antavat vihjeitä siitä, kuinka paljon henkilö on ollut tekemisessä kirjallisen materiaalin kanssa.
Usein meiltä toivotaan helppoa ja nopeaa testiä kielitaidon tason määrittämiseen jollekin tasolle (A1 – C2). Emme kuitenkaan tarjoa ryhmien käyttöön materiaalia seikkaperäiseen kielitaidon tason määrittämiseen. Tähän on kaksi syytä. Tärkein syy on tässä: kielitaidon tason testaaminen ja arvioiminen ei ole yksinkertaista. Jopa ammattilaiset ovat joskus keskenään hiukan erimielisiä siitä, mitä kielitaidon tasoa jokin teksti tai puhekatkelma edustaa tai tietty koe mittaa. Suomessa laadukasta arviointia tekee esimerkiksi Testipiste. Myös Yleinen kielitutkinto perustuu samaan eurooppalaiseen kielitaidon tasoasteikkoon. Olisi kohtuutonta vaatia tämänkaltaista perehtymistä arviointiin vapaaehtoisiltamme. Lisäksi kielitaidon testaaminen on aikaavievää, sillä kartoittaakseen kielitaidon tason on testattava monipuolisesti kirjoittamista, lukemista, puhumista sekä kielen rakenteen hahmottamista ja sanavarastoa.
Toinen syy, miksi emme tarjoa testimateriaalia, on se, että kielitaidon tason alkutesti ei ole matalan kynnyksen toiminnan periaatteiden mukaista myöskään opiskelijoiden kannalta. Haluamme, että jokainen on tervetullut ryhmään ilman paineita. Tavoitteemme on rohkaista opiskelijoita käyttämään kieltä arjessa, osallistumaan toimintaan ja harjoittelemaan digitaalisia perustaitoja. Näihin tavoitteisiin päästään hyvin ilman tietoa kielitaidon spesifistä tasostakin. Itsearviointitaitoja voi harjoitella ilman testaamista. Olenko rohkaistunut? Onko minun helpompi selvitä arjesta suomeksi? Myös positiivisen palautteen antaminen on mahdollista ilman tarkkaa tietoa tasosta. Perustietoa Eurooppalaisesta viitekehyksestä ja sen taitotasoista on viime syksyn seminaarityöpajan materiaalissa ja työpajasta kirjoittamastamme artikkelista.
Millä perusteella opiskelijat sitten kannattaisi jakaa pienryhmiin? Yleensä ryhmissä riittää, kun jakaa opiskelijat karkeasti
- heihin, jotka tarvitsevat vielä paljon apua kirjoittamisessa ja lukemisessa
- heihin, jotka ovat alkeissa, mutta lukevat ja kirjoittavat latinalaisilla kirjaimilla
- heihin, joiden kielitaito on jo edistyneempi
Pienryhmissä oppiminen on Luetaan yhdessä-toiminnan kulmakivi sekä kontakti- että etäryhmissä. Etäryhmissä pienryhmät voidaan jakaa monin perustein ja ne voivat vaihtua usein. Joskus edistyneemmät opiskelijat voivat auttaa alkeisoppijoita: merkityksellisyyden tunne motivoi ja lisää positiivista sosiaalista liimaa ryhmässä.