Hauskuus ja ryhmässä innostuminen vetävät mukaan toimintaan

Helsinkiläinen Jenni Turunen on ollut Luetaan yhdessä -toiminnassa mukana aktiivisesti vuodesta 2016. Alakoulussa työskentelevä S2-opettaja oli aiemminkin tehnyt vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden parissa, ja erään projektin loputtua hän päätyi tutustumaan Kalliolan Luetaan yhdessä -ryhmään. Lyhyen tutustumisjakson jälkeen hän alkoi ohjata omaa ryhmää maanantaisin.

Turunen puhuu ryhmästään ja vapaaehtoiskollegoistaan lämpimästi: ”Opiskelijat ovat mahtavia ja ilmapiiri on hauska. Lähden tuntien jälkeen hyvillä mielin kotiin.” Vapaaehtoistyö on antoisaa, sillä kaikki ovat paikalla omasta tahdostaan oppimassa kielistä ja kulttuureista. Usein tuttujen opiskelijoiden kanssa syntyy tirskunnantäyteistä keskustelua suomen kielen sanojen merkityksestä vaikkapa tagalogin kielellä.

Turusen ryhmän opiskelijat puhuvat sujuvaa englantia ja kärsivät suomalaisten hieman ajattelemattomasta palvelualttiudesta. Palvelutilanteissa esimerkiksi myyjät pyrkivät usein vaihtamaan kielen englanniksi, jos asioijan suomen kieli ei ole virheetöntä. Englanninkielisten palveluiden saatavuus hidastaa suomen oppimista. ”Ihmiset ansaitsisivat tilaisuuden harjoitella kieltä oikeassa elämässä”, Turunen kiteyttää. Kalliolan ryhmät ovat kannustaneet suomen käyttöön ryhmän ulkopuolella innovoimalla ryhmäläisille suomi-passit. Passissa on käytännönläheisiä kielenkäyttötehtäviä, joita voi tehdä arjessa. Passin täyttäneet opiskelijat saavat keväisin tunnustuksen passin suorittamisesta.

Helsingin Kalliolan vapaaehtoiset perustivat keväällä etäkielikahvilan omille opiskelijoilleen. Aluksi Jenni Turunen ajatteli, että etäohjaus ei ehkä sopisi opiskelijoille, mutta ryhmän yhteisen suunnittelutapaamisen jälkeen innostus kasvoi. Mukavassa porukassa voi turvallisesti kokeilla jotain, vaikka oma suhtautuminen olisi aluksi skeptinen. Ryhmä aloitti toimintansa toukokuussa ja mukana ovat pysyneet opiskelijat, joiden motivaatio kielen opiskeluun on kova. Turusen mukaan etäohjauksessakin on ollut näkyvissä ryhmän parhaat puolet, hauskuus ja rento ilmapiiri.

Vaikeaa etäohjauksessa on Turusen mukaan inhimillisen kontaktin luominen jokaiseen osallistujaan. Välissä oleva tekniikka hidastaa kommunikointia ja ymmärtämisen varmistaminen on vaikeampaa kuin tavallisesti ryhmissä. Teknisiltä kömmähdyksiltäkään ei ole vältytty, mutta Turunen ei pidä vaikeuksia ylitsepääsemättöminä: ”Digitaitojen opettaminen on tärkeä juonne etäohjauksessa. Pienet ryhmät toimivat minusta hyvin, kun on kahdesta kolmeen opiskelijaa mukana. Yhdellä kerralla mukana oli kahdeksan ja se oli jo liikaa.”

Jenni Turunen on innostunut kielenopetuksessa erityisesti pelillisyydestä ja pelien mahdollisuuksista. Hän käyttää omassa opetuksessaan monipuolisesti lautapelejä, tietokonepelejä ja mobiilipelejä. Kalliolassa järjestetään myös suomenkielisiä peli-iltoja. Turunen kannustaa pelien käyttöön Luetaan yhdessä -ryhmissä: ”Aikuisetkin innostuvat peleistä, kun vain niiden taso on sopiva.”

Jenni Turusen pelisuositukset suomen kielen ohjaukseen

• Mobiilipelit: Tiny cards, Mitä kello on
• Lautapelit: Kaupungilla, Suupaltti (Finnlectura)
• Tietokonepelit: Kahoot!